sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Luhangan Lärvit 2017



Eipä ollut lauantai 27.5.2017 Luhangan Musiikkiyhdistykselle kovin aurinkoinen päivä – kaukana siitä. Luhangan Lärvien maalaismiljöö on kerta kaikkisen upea, jos vain ilta olisi ollut aurinkoinen. Ruohikkoinen, viettävä rinne lavalle. Siinä olisi ollut ihana istuskella ja katsella neljää bändiä. 

Vaan vettä tuli ihan koko ajan, minkä ainakin itse olin paikalla (klo 18:30-21). Luonto vaali kuivahtaneita peltoja ja muita viljelmiä viis välittämättä festarikansasta.



















Onneksi ensimmäistä kertaa kaikille avoimella festarilla oli telttoja: oli olutteltta, ruokateltta, tanssiteltta ja istuskeluteltta. Ja anniskelualueen aitaus oli maalaistilaan sopivasti laudoista rakennettu.



Olen joskus saanut tutkimuskyselyihini vastauksia, joissa festarikävijät valittavat, että istumapaikkoja on vain olutteltassa. Lärveillä istumapaikkoja oli muuallakin. Erityisen ilahtunut olin ruokapuolesta. Kahdeksalla eurolla sai itse lautaselle kooten viher- ja pastasalaattia, itse leivottuja sämpylöitä ja leipää sekä taivaallista kasviskiusausta. Valehtelematta paras kasviskiusaus, mitä olen ikinä syönyt. Ja santsatakin olis saanut. Lihansyöjille oli omat vaihtoehtonsa.

Vessat olivat ihanan isot. Täydelliset niistä olisi tehnyt laukkukoukku, ettei olisi tarvinnut reppua hädän hetkellä laattialle asetella. 

Tällä kertaa olin kuskina enkä siis tutustunut juomapuoleen, mutta huhujen mukaan kalja olisi loppunut ennen yhdeksää. En ymmärrä: siitähän se kate festarijärjestäjälle tulee? No, olihan siellä vielä lonkeroa, siideriä, shotteja ja viinipulloja tarjolla janoisille. 

Summa summarum: maalaistalon sisäpihalla järjestettävä yhden illan mittainen symppis festari. Ja nimestään huolimatta kukaan ei ollut ihan lärvit ainakaan ennen iltayhdeksää. Toivottavasti rahkeet ja rahat riittää yrittää vielä kerran paremman sään toivossa.

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Riihirock 2016



Riihirock järjestettiin tänä vuonna Pihtiputaalla ensimmäisen kerran. Rokki oli rakennettu paikallisin vapaaehtoisvoimin ja paikallisuus oli näkyvissä sponsoreissa, palveluissa ja yleisön rakenteessa. 



Festariin osallistuttiin koko perheen voimalla: mukana olivat sekä vanhemmat että lapset. Tilaisuuden avajaispuheen piti putaalainen kansanedustaja Lauri Ihalainen. 

Pienfestarin ruokavalikoima oli lihavoittoinen – kokonainen sikakin oli kypsennetty. 


 
Kasvisruokana oli tarjolla kerrassaan erinomaista tomaatti-sipulikeittoa ja jälkkäriksi sopi pihtiputaalainen Liisankankaan tilajäätelö. Tämän makukokemuksen jälkeen mielipiteeni kotimaisten jäätelöiden parhaimmistosta muuttui ja ykköseksi kiilasi Liisankangas kontulalaisen Kolmen Kaverin Jäätelön ohi. 




Festarilava oli pienessä ruohorinteessä, josta jokainen näki lavalle myös ruohikolla loikoillen. Oleskelumukavuutta paransivat tarjolla olevat matot, joita sai lainata istuinalustaksi. Ilma kun oli mitä mainioin: vettä ei tullut pisaraakaan. 



Erikoisuutena oli Virosta tuotetut isot kiikut.



Yleisöä oli pari tuhatta. Hyvin järjestetty sympattinen pienfestari!

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Bättre Folk 2016: Upeat puitteet



Bättre Folk –festari järjestetään Hailuodon kärjessä Marjaniemessä. Kerran päivässä kulkeva festaribussi kulkee matkan Oulusta parissa tunnissa. Vajaa puoli tuntia menee lautalla, sillä Hailuotoon ei ole siltaa – ainakaan vielä.



Festarialueen sisällä on ravintola, pari ruoka- ja juomapistettä, pingispöytiä  ja kaksi esiintymislavaa. Aivan festarialueen reunalla on majakka. Ohjelmassa on musiikkia ja kirjallisuutta, myös yhdistettynä. Lippujen hinnat eivät ole korkeat ja katetta haetaan tutuilla, melkoisen kovilla juomien hinnoilla. Rahaa menee kuitenkin eniten matkustamiseen ja yöpymiseen. Lähiruokaa oli tarjolla jopa kiitettävästi. 



Yksi Bättre Folkin erityisyyksistä on se, että Marjaniemessä ei ole juurikaan majoituspaikkoja ja jos olet yötä Oulussa, paikalta ei pääse kesken pois: kun olet Marjaniemessä ilman omaa autoa, olet siellä festivaalipäivän alusta loppuun. Näin ollen siinä tulee käveltyä hiekkarannalla, aallonmurtajalla, käytyä kaikki kahvilat ja ravintolat läpi. Ja vielä ehtii nähdä koko ohjelmankin. 


Festarialueella on kiitettävästi istumapaikkoja: syömään pääsi aina pöydän ääreen. Kirjallisuusohjelman pystyi katsomaan nurmikolla istuskellen. Katja Ketun luentaa kitaransäestyksellä oli todella mukava kuunnella nurmikolla loikoillen. Laura Lindstedtin punkahtavat äänteet Riston säestyksellä olivat niin ikään kiinnostavia – sääli vain, että koko esiintyminen kesti vain vartin verran, vaikka ohjelman perusteella olisi odottanut pidempää kerrontaa.


Miksi festarin nimi on Bättre Folk? Vaikea sanoa, lienee sisäpiirin zoukki. Joka tapauksessa artistiesittelyt teki viehättävään kesäkolttuun pukeutunut parrakas iso mies hienolla kouluruotsillaan.